Tiedotuskriisi muhii lintuharrastajien keskuudessa - välit ovat erittäin tulehtuneet

"Bongariliiton tiedotus on aivan retuperällä", toteaa Liisa-Lasse Kulkunen, himobongari ja perheenisä, ja ryystää ABC:n kahvikupista kolme tuntia vanhaa sumppia. "On mielestäni pöyristyttävää, ettei esimerkiksi useita kertoja bongattavana ollutta lintua pidetä hallinnassa useita tunteja joka vuorokausi. Maksan rahaa siitä, että muut päivittävät jatkuvasti minua kiinnostavia lintuja."

Liisa-Lasse ei ole huolineen yksin. Yhä useammat bongariveljet ovat havainneet, että tiedottaminen on lähes katastrofaalisen huonoa. Esimerkiksi huippubongaaja ja Suomen mestari Adolf Kikipää menetti viime vuonna eliksen, kun paikallista mustahaikaraa ei päivitetty välittömästi uudestaan.
"Olisin ehtinyt lintuun, jos olisin lähtenyt, ja joku olisi kertonut päivityksenä sen, missä Lauttasaari on", surkuttelee Kikipää. "Kaikilla suomalaisilla ei vain ole nippelitietoa näistä pikkuasioista. Ei sitä jokainen voi vain avata Tiiraa ja katsoa jonkin tornin paikkaa, tai käyttää navigaattoria kun se ääni on kovin ärsyttävä."

Kikipää ja Kulkunen peräänkuuluttavat paikallisharrastajilta sympatiaa ja tunneälyä. "Paikallisjärjestöjen tulisi nyt ottaa kuppi kauniiseen käteen ja miettiä, keitä varten he ovat olemassa. Nimittäin minua", sanoo Liisa-Lasse. Kikipää nyökyttelee vieressä vakavan näköisenä. "Jos alueella on vain esimerkiksi kolme harrastajaa, on mielestäni vähintään kohtuullista, että he jakavat vuorot pitääkseen hallussa maaliskuista jalohaikaraa. Itsellänihän on töitä ja muutakin menoa", toteavat he kuin yhdestä suusta. Molemmat kaipaavat myös bongariverkosta reaaliaikaista tiedottamista jokaisesta mahdollisesti kiinnostavasta harvinaisuudesta.

Kikipää painottaa myös sitä, että kaikilla suomalaisilla ei ole mahdollista tässä vaikeassa taloustilanteessa keskittyä esimerkiksi määrityskysymyksiin. "Työnjako on jokaisen menestyvän organisaation perusta", toteaa Kikipää. "Jos muut etsivät, määrittävät, pitävät hallussa ja tiedottavat linnuista, ei minun tarvitsisi käyttää aikaani kirjoittaakseni nettiin tällaista paskaa vaan voisin saada kokemuksia, joiden avulla kansantalouden kestävyysvaje saataisiin korjattua hetimiten", sanoo hän kokemuksen tuomalla varmuudella.

Pinnanraksimis- ja splittaustoimikunnan jäsen, Jürgen Fister, ei halua etsiä nyt syyllisiä. "Katse pitäisi luoda eteenpäin. Minulla on ollut vaikeaa ja hankalaa", sanoo Fister. "Lisäksi näiden asioiden pohtiminen kuluu energiaa, jonka voin käyttää siihen, että perehdyn Afrikan taksonomian uusimpiin muutoksiin. Lisäksi on ollut kovin vaikeaa", sanoo hän ja sulkee puhelimen.

BAB seuraa tilannetta järkähtämättä ja hieman hämmentyneenä.

Ulkonokalta tuulee

"Minun ainut lintukirja on Ulkonokalta tuulee."

Kuovisirri on kolmasosan tenuirostriksesta ja muutenkin ihan samannäköinen.

Lauttasaareen välitän terveiset: pimeässä linnut ovat tummia, ja lätkäkalja ja sylviamääritykset sopivat oikein hyvin yhteen. Rentoutuu vähäsen, turhat estot katoavat, on kuin laput putoaisivat silmiltä. Nopeita, rohkeita ratkaisuja, ei turhaa pohdintaa, intuitiivisia määrityksiä ja BAM! Sendari muistaa! Siitä kokemuksen avulla suoraan jatkoon: pari askelta, lähestymiskielto, kotiin, lintukirja ja mitä turhia häpeämään. Se on siinä!

Päivän teema:

Etelään! Pohjoiseen! Paikallisena! Kilsassa! Älkää soitelko!

Kommentointimahdollisuus lisätty blogiin, tervetuloa!

Hei, päivitin blogin kommentointimahdollisuutta koska se oli näemmä asetettu niin ettei kukaan voinut kommentoida anonyymisti. Nyt se on sallittua, jopa suotavaa.

Bra hut -keskustelu sen sijaan jatkuu jatkumistaan melkoisena vänkäyksenä, josta ei ole tarve kirjoittaa mitään uutta.

Säätiedotus lupailee Helsinkiin melkoisen hyvännäköistä rarisäätä helatorstain maille. Etsitään nyt jotain järkevää, milkkarit eivät enää kiinnosta.

1 mahd n tn p

1p ruskea muoto mahd m tipp p tai jatkoi N t joukkue "Älä koskaan menetä toivorikkauttas"

Kanadanhanhet, pinnarit ja muut

Bongariverkossa käydään keskustelua, ei tosin kovinkaan vilkasta, Parikkalan pikkukanadanhanhesta. Lähinnä keskustelu on pyörinyt seuraavien asioiden ympärillä:
1. Saako Pinnarin käyttäjä vain lisätä kategorialtaan epäselvän lajin listattavaksi?
2. Voiko kyseisestä lajista saada myöhemmin pinnan?
Asiasta 3 ei ole virinnyt lainkaan keskustelua: onko määritys nimialalajin hutchinsiiksi pätevä?

Kysymys 1 on mielestäni merkityksetön muuten kuin keskinäisen kehuskelun kannalta. Pinnariin voi lisätä rastitettavaksi vaikka dominikaanilesken ja poistaa sen sieltä, kun RK niin päättäisi. Luulisi, että kehittyneessä tietokannassa olisi mahdollisuus merkitä jopa yksittäinen lintu kuuluvaksi johonkin kategoriaan. Laitettakoon siis hutchinsii listalle kaikille rastittavaksi, mutta käsittääkseni tällaisia epävarmoja tapauksia ei ole laskettu virallisiin listoihin ennen RK:n tekemää päätöstä siitä, mihin kategoriaan laji laitetaan. Tästä päästään kohtaan 2.

Kategorioitahan on neljä, Suomeen sovellettuna:
A: Tavallista paskaa, eli tavattu luonnonvaraisena 1.1.1950 jälkeen.
B: Laji, jota on tavattu luonnonvaraisena vain vuosien 1800 ja 31.12.1949 välillä. (Esimerkiksi idänkaulustrappi ja idännaakka)
C: Entinen tarhakarkuri tai istutettu laji, joka on muodostanut joko elinvoimaisen kannan (Suomen tapauksessa kanukki) tai jonka Suomessa tavatut yksilöt ovat jonkin toisen maan vastaavasta kannasta (esim. mandariini).
D: Välimuoto C:n ja E:n välillä, eli epävarmat tapaukset (harjakoskelo ja valitettavasti sitruunahemppo)
E: Tarhapaperi, eli kaiken maailman beringinhanhet, abdimiit jne.

Vessujen kohdalla Suomessa ollaan oltu aika varovaisia. Suomessa tavatuista vesilinnuista kolme on kategoriassa C, kolme kategoriassa D ja 11 - mukaan luettuna Bra hut! - on kategoriassa E. Kategoriassa A on 46 lajia, vaikka jokainen voi tietenkin miettiä kaikkien nettojen, virta-allien ja nokisorsien oikeata kategoriaa. Koska säännöt ja pinnanlaskuperusteet kuitenkin pyritään pitämään yhtenäisinä eikä niiden tarkoitus ole olla jokaisen oma pikku kuningaskunta, on tyydyttävä RK:n kyseenalaisinkiin päätöksiin ja toivottava niiden tarkastamista joskus tulevaisuudessa. Jos 26 % kaikista Suomessa havaituista vesiäislajeista on jotain muuta kuin kategoriaa A, on aivan perusteltua kyseenalaistaa se, että jonkun jo E-kategoriassa havaitun lajin alalajin asema tulisikin muuttumaan tulevaisuudessa. Ilmeisesti kyseessä on erittäin harvinainen kaksoisspekulaatio: "JOS hutchinsiin nimialalaji splitataan ja JOS siitä saa A-kategorian lajin, saan eliksen!" Nojatuolipinna vaatii molempien yllämainittujen reunaehtojen täyttymistä. Toivoahan sopii.

(Ilmeisesti vappupäivänä on hyvä ajautua joukkopsykoosiin. Pari sopivaa viestiä ja joku kärkinimi, niin paikalle lähdetään vaikka Porista asti katsomaan kandanhanhea. Hyvä! Onnittelut porilaisille kuitenkin muista haviksistaan.)

Kysymys 3 on sivuttu ainakin nettikeskusteluissa täysin. En ole laisinkaan varma siitä, että tämä olisi näin monimutkaisen lajin kohdalla fiksua, kuten Visakin netissä sanoi. Jos jenkkiveljien taksonomiaa ja splittipäätöksiä lähdetään seuraamaan, niin perustelut kiinnostaisivat. Miksi tämä yksilö on nimenomaan hutchinsii eikä esimerkiksi taverneri - jos siis oletamme, että B. hutchinsii on nyt se laji, josta oikeasti puhutaan. Leucopareia? Tai pahimmassa tapauksessa parvipes tai jokin hybridi? Mitkä näistä taksoneista ovat edes oikeita ja mitkä pelkkiä synonyymejä, vaihteluvälejä, poikkeavia yksilöitä ja muuten vain vähän erilaisia populaatioita, jotka eivät kuitenkaan laajemassa mittakaavassa tarkastellen täytä alalajin ailahtelevaa määritelmää? Miksi AOU:n splittausten pitäisi vaikuttaa meihin suoraan mitenkään muuten kuin ennakoiden - toisin sanoen, arvauksilla mennään?

Hutchinsiita tukevat ainakin vaaleahko rinta, lyhyt kaula, pieni kulmikas pää ja pienikokoinen nokka, joiden perusteella tän ei pitäisi olla myöskään mikään minima tai parvipes. Tavernerista erottamisen perusteista olisin kiinnostunut kuulemaan lisää.

Hutchinsii!

Onks varma et tää on aito, eikä esimerkiksi ihan tavallinen kanukki, jolla on Downin syndrooma?