Pimityskulttuurin vastaiskuksi kehiteltiin jos jonkinlaisia härveleitä. Raripuhelin, tekstihakua ja lopulta nykyinen tekstiviestijärjestelmä joka jo kaipaisi uudistusta. Teknologian kehittyessä ajateltiin ongelmien poistuvan. Kun jokaisella on joka tapauksessa kännykkä taskussaan, niin viestien lähettäminen olisi helppoa ja kynnys siihen olisi matala. Periaatteessa näin kai tapahtui. Ainakin jokainen viiden puupennin harrastaja voi liittyä nykyään Bongariverkkoon, kohta varmaan suoraan Tiiran kautta.
Sen sijaan pimitys- ja hyväveliverkosto on ankkuroitunut syvään nykyisiin rakenteisiin. Helsingin pennatuksen tapauksessa tunteet pulpahtivat syystäkin pintaan verkossa käytävässä jälkipyykissä.
Mitä tapahtui? Harrastaja B näkee Kilosta käsin kohti Maltsua lentävän pennatuksen. Tätä on osattu jo odotellakin. Havainnoitsija B soittaa havainnoitsijalle P, joka piipittää linnun. Havainnoitsija P lähtee linnun perään. Pennatus nähdään seuraavaksi Maarin tornista. Ohitusaika, puoli ja suunta ilmoitetaan heti; tekstiviestissä ilmoitettu ohitusaika on 14.21 ja piippi tulee 14.23. Tätä nopeampaa tiedotusta tuskin saakaan. Klo 14.26 ilmoitetaan linnun kadonneen metsän taa klo 14.23. Paikalla on ilmeisesti viisi tai useampi veljeä.
Tämän jälkeen seuraavaan viestiin kuluu yli puoli tuntia. Klo 15.01 kerrotaan, että lintu ohitti hienosti Maltsun mäen ja katoaa pohjoiseen. Noin 20, joista eräs harrastaja V. Tämä eräs kertoo myöhemmin, että löysi linnun joskus noin 14.27 ja delegoi tiedottamisen muille. Joku viesti ei ollut lähtenyt. Mitä tehdä? sen sijaan että kuka tahansa olisi tehnyt lisäviestin (ei maksa paljoa pennatuksen kohdalla!) pyöritellään peukaloita toisten perseissä ja kuolataan pennatuksen perään. Havainnoitsija V lähettää illalla pahoittelut ja anteeksipyynnöt ja ottaa vastuun tapahtumasta. Muut pinnan kuitanneet ovat hyvin, hyvin hiljaa poislukien eräs tunnettu petomies. Havainnoitsija P, joka oli siis itse hoitanut tiedottamisen ENNEN kuin lähti linnun perään avautui verkossa ja syystä. Tästä syntyi kunnon kähinä.
Keitä olivat ne noin kaksikymmentä muuta "bongariveljäe" joista yhdenkään pienessä kupolissa ei raksuta, että viestejä voisi kenties lähettää useammankin? "Joku on lähettänyt viestin, kukaan ei siis tee mitään" on uskomattoman surkea esitys. Pinnarista voisi selvitellä sen, ketkä olivat ne suuret urhot, jotka tulivat mäelle, bongasivat pennatuksen ja poistuivat tyytyväisinä. Uskallan useampaakin petobongausta seuranneena sanoa sen, että lintua katsotaan ensiksi puoli minuuttia, sitten kätellään, soitellaan kavereille, välillä kysellään "missä se nyt on", sanotaan ääneen joku Jonssonista luettu itsestäänselvyys ja jatketaan kovaäänistä iloitsemista. Välillä ehditään vastata puhelimiinkin. Linnun seuraaminen lopetetaan liian aikaisin ja viimeinen päivitys laitetaan puolitoista tuntia myöhemmin kun viimeinen poistuu.
Tiedotusvelvollisuus eli perusta, jolle koko Bongariliiton toiminta rakentuu ja jonka huojuttaminen vaarantaa koko bongauksen tulevaisuuden Suomessa on hakusessa kymmeniltä pääkaupunkiseudun bongareilta. Tämä ei ole hyvä asia.Suurin osa harrastajista saa enemmän viestejä kuin lähettää. Jos ei edes niissä harvoissa tilanteissa kun itse pitäisi antaa edes siihen on niin sanottu vapaamatkustaja, eli loinen. Kun tämä yhdistyy siihen kun kova rari menee Hesan yli, on paitsi loinen, myös muiden pinnansaannin tiellä eli riski koko järjestelmälle.
Havainnoitsija P:n avautuminen verkossa oli vähintäänkin aiheellista, mutta vielä oireellisempaa on keskustelussa havaittu ensimmäinen reaktio haukkua kyseistä bongariveljeä sähläriksi kun vuosia sitten ei jotain ihahaata (...) osattu piipittää oikein. Tai siis osattiin mutta ensin haukutaan kun joku kehtaa napauttaa julkisest, tosiasiat voi tarkistaa jälkikäteen. Tämän lisäksi keskusteluun on saatu myös tunteellisia anteeksipyyntöjä ja enontekiöläinen antibongari valittamassa siitä, miten muut valittavat.
Jokainen voi itse miettiä päässään onko tällainen toiminta perusteltua oikeastaan mitenkään. Bongariliiton ohjeissa ja erässä tunnetussa jälkipyykissä painotettiin nimenomaan tiedottamista. TVK:n tehtävän voi tarkistaa nettisivuilta (jos ne toimivat). Vetäkää omat johtopäätöksenne. Jos puhelinrinki on tärkein, sanotaan se sitten ääneen.
BL ei uskalla toteuttaa periaatteitaan. Aiempien mokien vaikutus nykyiseen toimintaan on olematon. Jos samat ihmiset saavat puhelintietoja kavereiltaan ja istuvat päättämässä siitä, miten kuria ylläpidetään, ei sisäpiirin tiedottamiseen myöskään tulla puuttumaan lähitulevaisuudessa. Muut Bongariliittolaiset ilmeisesti rahoittavat toiminnallaan sen että kärkiporukka saa kerätä pinnoja? Ei lintutiedotuksen ylläpito ilmaista ole. Siihen tarvitaan bongariveljien ja -siskojen rahaa. Jos näille ihmisille ei sitten vastineeksi liittoon kuulumisesta onnistuta ilmoittamaan rareista silloin, kun niistä todellakin PITÄISI ilmoittaa, en olisi aivan ihmeissäni vaikka moni harrastaja eroaisi koko liitosta.
* * *
Länsirannikolla määrätään pimittäjille ja vääntäjille puoli vuotta Suomenselkää. Samalla periaatteella voisi tällaisille kovien rarien pimittäjille määrätä vaikka vuoden piippiarestin kaikista ei-vuodenaikaisharvinaisuuksista. Piippariin pelkät E-kategorian lajit Lapista. Pinnarista voi myös poistaa jonkun lajin, koska jos pimittää ja kuittaa, ei mielestäni ole bongariliiton asnioitunut jäsen.
Jos sössii tällaisen lajin, niin ihan hyvin voidaan pistää vaikka käyttökielto puoleksi vuodeksi koko porukalle joka seisoi tuolla pimityskukkulalla. Pinnarista sen näkee. Sitten on vain syytä toivoa, että sisäpiirissä ollaan. Ja miksei samantien kieltoukaasia niille, jotka soittelevat kaveriverkostoilleen?