tiistai 21. toukokuuta 2013

Pennatus ja Perusbongari

Bongariliitto on perustettu aikoinaan vastaiskuksi vallinneelle pimityskulttuurille. Jostain syystä rehellisiä harrastajia alkoi pänniä se, että samalta paikalta tehdyistä haviksista luettiin myöhemmin RK-katsauksista. Olkoonkin, ettei pattikowien aikana erotettu immeriä adasta ja stagna oli kovaa kamaa - olihan isomilvuskin vielä ihmismuistin aikaan kova laji.

Pimityskulttuurin vastaiskuksi kehiteltiin jos jonkinlaisia härveleitä. Raripuhelin, tekstihakua ja lopulta nykyinen tekstiviestijärjestelmä joka jo kaipaisi uudistusta. Teknologian kehittyessä ajateltiin ongelmien poistuvan. Kun jokaisella on joka tapauksessa kännykkä taskussaan, niin viestien lähettäminen olisi helppoa ja kynnys siihen olisi matala. Periaatteessa näin kai tapahtui. Ainakin jokainen viiden puupennin harrastaja voi liittyä nykyään Bongariverkkoon, kohta varmaan suoraan Tiiran kautta.

Sen sijaan pimitys- ja hyväveliverkosto on ankkuroitunut syvään nykyisiin  rakenteisiin. Helsingin pennatuksen tapauksessa tunteet pulpahtivat syystäkin pintaan verkossa käytävässä jälkipyykissä.

Mitä tapahtui? Harrastaja B näkee Kilosta käsin kohti Maltsua lentävän pennatuksen. Tätä on osattu jo odotellakin. Havainnoitsija B soittaa havainnoitsijalle P, joka piipittää linnun. Havainnoitsija P lähtee linnun perään. Pennatus nähdään seuraavaksi Maarin tornista. Ohitusaika, puoli ja suunta ilmoitetaan heti; tekstiviestissä ilmoitettu ohitusaika on 14.21 ja piippi tulee 14.23. Tätä nopeampaa tiedotusta tuskin saakaan. Klo 14.26 ilmoitetaan linnun kadonneen metsän taa klo 14.23. Paikalla on ilmeisesti viisi tai useampi veljeä.

Tämän jälkeen seuraavaan viestiin kuluu yli puoli tuntia. Klo 15.01 kerrotaan, että lintu ohitti hienosti Maltsun mäen ja katoaa pohjoiseen. Noin 20, joista eräs harrastaja V. Tämä eräs kertoo myöhemmin, että löysi linnun joskus noin 14.27 ja delegoi tiedottamisen muille. Joku viesti ei ollut lähtenyt. Mitä tehdä? sen sijaan että kuka tahansa olisi tehnyt lisäviestin (ei maksa paljoa pennatuksen kohdalla!) pyöritellään peukaloita toisten perseissä ja kuolataan pennatuksen perään. Havainnoitsija V lähettää illalla pahoittelut ja anteeksipyynnöt ja ottaa vastuun tapahtumasta. Muut pinnan kuitanneet ovat hyvin, hyvin hiljaa poislukien eräs tunnettu petomies. Havainnoitsija P, joka oli siis itse hoitanut tiedottamisen ENNEN kuin lähti linnun perään avautui verkossa ja syystä. Tästä syntyi kunnon kähinä.

Keitä olivat ne noin kaksikymmentä muuta "bongariveljäe" joista yhdenkään pienessä kupolissa ei raksuta, että viestejä voisi kenties lähettää useammankin? "Joku on lähettänyt viestin, kukaan ei siis tee mitään" on uskomattoman surkea esitys. Pinnarista voisi selvitellä sen, ketkä olivat ne suuret urhot, jotka tulivat mäelle, bongasivat pennatuksen ja poistuivat tyytyväisinä. Uskallan useampaakin petobongausta seuranneena sanoa sen, että lintua katsotaan ensiksi puoli minuuttia, sitten kätellään, soitellaan kavereille, välillä kysellään "missä se nyt on", sanotaan ääneen joku Jonssonista luettu itsestäänselvyys ja jatketaan kovaäänistä iloitsemista. Välillä ehditään vastata puhelimiinkin. Linnun seuraaminen lopetetaan liian aikaisin ja viimeinen päivitys laitetaan puolitoista tuntia myöhemmin kun viimeinen poistuu.

Tiedotusvelvollisuus eli perusta, jolle koko Bongariliiton toiminta rakentuu ja jonka huojuttaminen vaarantaa koko bongauksen tulevaisuuden Suomessa  on hakusessa kymmeniltä pääkaupunkiseudun bongareilta. Tämä ei ole hyvä asia.Suurin osa harrastajista saa enemmän viestejä kuin lähettää. Jos ei edes niissä harvoissa tilanteissa kun itse pitäisi antaa edes siihen on niin sanottu vapaamatkustaja, eli loinen. Kun tämä yhdistyy siihen kun kova rari menee Hesan yli, on paitsi loinen, myös muiden pinnansaannin tiellä eli riski koko järjestelmälle.

Havainnoitsija P:n avautuminen verkossa oli vähintäänkin aiheellista, mutta vielä oireellisempaa on keskustelussa havaittu ensimmäinen reaktio haukkua kyseistä bongariveljeä sähläriksi kun vuosia sitten ei jotain ihahaata (...) osattu piipittää oikein. Tai siis osattiin mutta ensin haukutaan kun joku kehtaa napauttaa julkisest, tosiasiat voi tarkistaa jälkikäteen. Tämän lisäksi keskusteluun on saatu myös tunteellisia anteeksipyyntöjä ja enontekiöläinen antibongari valittamassa siitä, miten muut valittavat.

Jokainen voi itse miettiä päässään onko tällainen toiminta perusteltua oikeastaan mitenkään. Bongariliiton ohjeissa ja erässä tunnetussa jälkipyykissä painotettiin nimenomaan tiedottamista. TVK:n tehtävän voi tarkistaa nettisivuilta (jos ne toimivat). Vetäkää omat johtopäätöksenne. Jos puhelinrinki on tärkein, sanotaan se sitten ääneen.

BL ei uskalla toteuttaa periaatteitaan. Aiempien mokien vaikutus nykyiseen toimintaan on olematon. Jos samat ihmiset saavat puhelintietoja kavereiltaan ja istuvat päättämässä siitä, miten kuria ylläpidetään, ei sisäpiirin tiedottamiseen myöskään tulla puuttumaan lähitulevaisuudessa. Muut Bongariliittolaiset ilmeisesti rahoittavat toiminnallaan sen että kärkiporukka saa kerätä pinnoja? Ei lintutiedotuksen ylläpito ilmaista ole. Siihen tarvitaan bongariveljien ja -siskojen rahaa. Jos näille ihmisille ei sitten vastineeksi liittoon kuulumisesta onnistuta ilmoittamaan rareista silloin, kun niistä todellakin PITÄISI ilmoittaa, en olisi aivan ihmeissäni vaikka moni harrastaja eroaisi koko liitosta.


* * * 

Länsirannikolla määrätään pimittäjille ja vääntäjille puoli vuotta Suomenselkää. Samalla periaatteella voisi tällaisille kovien rarien pimittäjille määrätä vaikka vuoden piippiarestin kaikista ei-vuodenaikaisharvinaisuuksista. Piippariin pelkät E-kategorian lajit Lapista. Pinnarista voi myös poistaa jonkun lajin, koska jos pimittää ja kuittaa, ei mielestäni ole bongariliiton asnioitunut jäsen.

Jos sössii tällaisen lajin, niin ihan hyvin voidaan pistää vaikka käyttökielto puoleksi vuodeksi koko porukalle joka seisoi tuolla pimityskukkulalla. Pinnarista sen näkee. Sitten on vain syytä toivoa, että sisäpiirissä ollaan. Ja miksei samantien kieltoukaasia niille, jotka soittelevat kaveriverkostoilleen?

maanantai 13. toukokuuta 2013

Tiedotuskriisi muhii lintuharrastajien keskuudessa - välit ovat erittäin tulehtuneet

"Bongariliiton tiedotus on aivan retuperällä", toteaa Liisa-Lasse Kulkunen, himobongari ja perheenisä, ja ryystää ABC:n kahvikupista kolme tuntia vanhaa sumppia. "On mielestäni pöyristyttävää, ettei esimerkiksi useita kertoja bongattavana ollutta lintua pidetä hallinnassa useita tunteja joka vuorokausi. Maksan rahaa siitä, että muut päivittävät jatkuvasti minua kiinnostavia lintuja."

Liisa-Lasse ei ole huolineen yksin. Yhä useammat bongariveljet ovat havainneet, että tiedottaminen on lähes katastrofaalisen huonoa. Esimerkiksi huippubongaaja ja Suomen mestari Adolf Kikipää menetti viime vuonna eliksen, kun paikallista mustahaikaraa ei päivitetty välittömästi uudestaan.
"Olisin ehtinyt lintuun, jos olisin lähtenyt, ja joku olisi kertonut päivityksenä sen, missä Lauttasaari on", surkuttelee Kikipää. "Kaikilla suomalaisilla ei vain ole nippelitietoa näistä pikkuasioista. Ei sitä jokainen voi vain avata Tiiraa ja katsoa jonkin tornin paikkaa, tai käyttää navigaattoria kun se ääni on kovin ärsyttävä."

Kikipää ja Kulkunen peräänkuuluttavat paikallisharrastajilta sympatiaa ja tunneälyä. "Paikallisjärjestöjen tulisi nyt ottaa kuppi kauniiseen käteen ja miettiä, keitä varten he ovat olemassa. Nimittäin minua", sanoo Liisa-Lasse. Kikipää nyökyttelee vieressä vakavan näköisenä. "Jos alueella on vain esimerkiksi kolme harrastajaa, on mielestäni vähintään kohtuullista, että he jakavat vuorot pitääkseen hallussa maaliskuista jalohaikaraa. Itsellänihän on töitä ja muutakin menoa", toteavat he kuin yhdestä suusta. Molemmat kaipaavat myös bongariverkosta reaaliaikaista tiedottamista jokaisesta mahdollisesti kiinnostavasta harvinaisuudesta.

Kikipää painottaa myös sitä, että kaikilla suomalaisilla ei ole mahdollista tässä vaikeassa taloustilanteessa keskittyä esimerkiksi määrityskysymyksiin. "Työnjako on jokaisen menestyvän organisaation perusta", toteaa Kikipää. "Jos muut etsivät, määrittävät, pitävät hallussa ja tiedottavat linnuista, ei minun tarvitsisi käyttää aikaani kirjoittaakseni nettiin tällaista paskaa vaan voisin saada kokemuksia, joiden avulla kansantalouden kestävyysvaje saataisiin korjattua hetimiten", sanoo hän kokemuksen tuomalla varmuudella.

Pinnanraksimis- ja splittaustoimikunnan jäsen, Jürgen Fister, ei halua etsiä nyt syyllisiä. "Katse pitäisi luoda eteenpäin. Minulla on ollut vaikeaa ja hankalaa", sanoo Fister. "Lisäksi näiden asioiden pohtiminen kuluu energiaa, jonka voin käyttää siihen, että perehdyn Afrikan taksonomian uusimpiin muutoksiin. Lisäksi on ollut kovin vaikeaa", sanoo hän ja sulkee puhelimen.

BAB seuraa tilannetta järkähtämättä ja hieman hämmentyneenä.


perjantai 10. toukokuuta 2013

Ulkonokalta tuulee

"Minun ainut lintukirja on Ulkonokalta tuulee."

Kuovisirri on kolmasosan tenuirostriksesta ja muutenkin ihan samannäköinen.

Lauttasaareen välitän terveiset: pimeässä linnut ovat tummia, ja lätkäkalja ja sylviamääritykset sopivat oikein hyvin yhteen. Rentoutuu vähäsen, turhat estot katoavat, on kuin laput putoaisivat silmiltä. Nopeita, rohkeita ratkaisuja, ei turhaa pohdintaa, intuitiivisia määrityksiä ja BAM! Sendari muistaa! Siitä kokemuksen avulla suoraan jatkoon: pari askelta, lähestymiskielto, kotiin, lintukirja ja mitä turhia häpeämään. Se on siinä!

tiistai 7. toukokuuta 2013

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kommentointimahdollisuus lisätty blogiin, tervetuloa!

Hei, päivitin blogin kommentointimahdollisuutta koska se oli näemmä asetettu niin ettei kukaan voinut kommentoida anonyymisti. Nyt se on sallittua, jopa suotavaa.

Bra hut -keskustelu sen sijaan jatkuu jatkumistaan melkoisena vänkäyksenä, josta ei ole tarve kirjoittaa mitään uutta.

Säätiedotus lupailee Helsinkiin melkoisen hyvännäköistä rarisäätä helatorstain maille. Etsitään nyt jotain järkevää, milkkarit eivät enää kiinnosta.

lauantai 4. toukokuuta 2013

1 mahd n tn p

1p ruskea muoto mahd m tipp p tai jatkoi N t joukkue "Älä koskaan menetä toivorikkauttas"

torstai 2. toukokuuta 2013

Kanadanhanhet, pinnarit ja muut

Bongariverkossa käydään keskustelua, ei tosin kovinkaan vilkasta, Parikkalan pikkukanadanhanhesta. Lähinnä keskustelu on pyörinyt seuraavien asioiden ympärillä:
1. Saako Pinnarin käyttäjä vain lisätä kategorialtaan epäselvän lajin listattavaksi?
2. Voiko kyseisestä lajista saada myöhemmin pinnan?
Asiasta 3 ei ole virinnyt lainkaan keskustelua: onko määritys nimialalajin hutchinsiiksi pätevä?

Kysymys 1 on mielestäni merkityksetön muuten kuin keskinäisen kehuskelun kannalta. Pinnariin voi lisätä rastitettavaksi vaikka dominikaanilesken ja poistaa sen sieltä, kun RK niin päättäisi. Luulisi, että kehittyneessä tietokannassa olisi mahdollisuus merkitä jopa yksittäinen lintu kuuluvaksi johonkin kategoriaan. Laitettakoon siis hutchinsii listalle kaikille rastittavaksi, mutta käsittääkseni tällaisia epävarmoja tapauksia ei ole laskettu virallisiin listoihin ennen RK:n tekemää päätöstä siitä, mihin kategoriaan laji laitetaan. Tästä päästään kohtaan 2.

Kategorioitahan on neljä, Suomeen sovellettuna:
A: Tavallista paskaa, eli tavattu luonnonvaraisena 1.1.1950 jälkeen.
B: Laji, jota on tavattu luonnonvaraisena vain vuosien 1800 ja 31.12.1949 välillä. (Esimerkiksi idänkaulustrappi ja idännaakka)
C: Entinen tarhakarkuri tai istutettu laji, joka on muodostanut joko elinvoimaisen kannan (Suomen tapauksessa kanukki) tai jonka Suomessa tavatut yksilöt ovat jonkin toisen maan vastaavasta kannasta (esim. mandariini).
D: Välimuoto C:n ja E:n välillä, eli epävarmat tapaukset (harjakoskelo ja valitettavasti sitruunahemppo)
E: Tarhapaperi, eli kaiken maailman beringinhanhet, abdimiit jne.

Vessujen kohdalla Suomessa ollaan oltu aika varovaisia. Suomessa tavatuista vesilinnuista kolme on kategoriassa C, kolme kategoriassa D ja 11 - mukaan luettuna Bra hut! - on kategoriassa E. Kategoriassa A on 46 lajia, vaikka jokainen voi tietenkin miettiä kaikkien nettojen, virta-allien ja nokisorsien oikeata kategoriaa. Koska säännöt ja pinnanlaskuperusteet kuitenkin pyritään pitämään yhtenäisinä eikä niiden tarkoitus ole olla jokaisen oma pikku kuningaskunta, on tyydyttävä RK:n kyseenalaisinkiin päätöksiin ja toivottava niiden tarkastamista joskus tulevaisuudessa. Jos 26 % kaikista Suomessa havaituista vesiäislajeista on jotain muuta kuin kategoriaa A, on aivan perusteltua kyseenalaistaa se, että jonkun jo E-kategoriassa havaitun lajin alalajin asema tulisikin muuttumaan tulevaisuudessa. Ilmeisesti kyseessä on erittäin harvinainen kaksoisspekulaatio: "JOS hutchinsiin nimialalaji splitataan ja JOS siitä saa A-kategorian lajin, saan eliksen!" Nojatuolipinna vaatii molempien yllämainittujen reunaehtojen täyttymistä. Toivoahan sopii.

(Ilmeisesti vappupäivänä on hyvä ajautua joukkopsykoosiin. Pari sopivaa viestiä ja joku kärkinimi, niin paikalle lähdetään vaikka Porista asti katsomaan kandanhanhea. Hyvä! Onnittelut porilaisille kuitenkin muista haviksistaan.)

Kysymys 3 on sivuttu ainakin nettikeskusteluissa täysin. En ole laisinkaan varma siitä, että tämä olisi näin monimutkaisen lajin kohdalla fiksua, kuten Visakin netissä sanoi. Jos jenkkiveljien taksonomiaa ja splittipäätöksiä lähdetään seuraamaan, niin perustelut kiinnostaisivat. Miksi tämä yksilö on nimenomaan hutchinsii eikä esimerkiksi taverneri - jos siis oletamme, että B. hutchinsii on nyt se laji, josta oikeasti puhutaan. Leucopareia? Tai pahimmassa tapauksessa parvipes tai jokin hybridi? Mitkä näistä taksoneista ovat edes oikeita ja mitkä pelkkiä synonyymejä, vaihteluvälejä, poikkeavia yksilöitä ja muuten vain vähän erilaisia populaatioita, jotka eivät kuitenkaan laajemassa mittakaavassa tarkastellen täytä alalajin ailahtelevaa määritelmää? Miksi AOU:n splittausten pitäisi vaikuttaa meihin suoraan mitenkään muuten kuin ennakoiden - toisin sanoen, arvauksilla mennään?

Hutchinsiita tukevat ainakin vaaleahko rinta, lyhyt kaula, pieni kulmikas pää ja pienikokoinen nokka, joiden perusteella tän ei pitäisi olla myöskään mikään minima tai parvipes. Tavernerista erottamisen perusteista olisin kiinnostunut kuulemaan lisää.





keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Hutchinsii!

Onks varma et tää on aito, eikä esimerkiksi ihan tavallinen kanukki, jolla on Downin syndrooma?

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Päivää, rakkaat kansalaiset!

Päivää rakkaat lukijat. Kuten ehkä huomasitte, jäi Wordpressin roskapostisuojaus hieman auki. Itsekin olin auki, suu, kun havaitsin saaneeni viikossa noin 700 roskapostiviestiä. Siitä on todella mukavaa ruveta kaivelemaan esiin lukijakommentteja. Vaihtoehtona olisi tietysti ollut antaa luottokortin numerot ja muut tiedot  Akismetille joka oli vuoden ajan ALMOST READY. Kerran koitin laittaa kuntoon mutta se oli vaikeata ja tahtoi käyttää kaikenlaista tietoani joten en antanut niitä. Lisäksi mielestäni tätä on helpompi käyttää kuin Surfbirdsiä. Olkoon siis näin.

On muuten kevät! Sen on huomannut vaikka mistä! Esimerkiksi mainittakoon jokakeväiset tammitikat, niitäkin on Tiiran rekisteröitymättömien havainnoitsijoiden mukaan rummutellut Suloisessa Suomessa. Toisaalla Etelä-Suomessa koko talven sisätiloissa kökkineet harrastajaparat mönkivät vihdoin ja viimein ulos kotoaan, näkevät merikotkan ja piipittävät sen välittömästi pomana. Liipaisin on herkässä, varmaan Tornien taistoa varten, kun jossain skabassa on pakko havaita kuitenkin jotain, niin havaitaan sit Tornien taistossa kun ralleihin ei uskalleta, ja mikäs siinä, kunhan pinnoja tulee. Joku toinen voisi huomata esimerkiksi habbarin, aquila-laikkujen puutteen, valkoiset kainalot ja pyrstön, Siipikin on melkein samanmuotoinen, ja pää myös. Eihän noita haleja niin usein etelä-rannikolla näe, ja kyllähän pomarinan määrittää tosi kaukaa. Mikäköhän on ARK komiteoiden hylkäysprosentti kaikille viidestä kilometristä ilmoitetuille clarinamäärityksille?

Puolet porukasta ei erota pomarinaa clangasta lähikuvissa, ja risteymiä on lähialue aivan täynnä. Tästä huolimatta jokainen viidessä kilsassa menevä piste määritetään Tringan alueella pääsääntöisesti lajilleen. Lintutiedotuksen mukaan Tringan alueella lintutiedotuksen olemassaoloaikana havaituista clarinoista noin 80 % määritetään lajilleen (970 havaintoa).

Tämän voi tietysti selittää monella eri tavalla, ja lukematta Tringan katsauksia on vaikea sanoa mistä tämä prosentti johtuu. (En todellakaan jaksa ajaa työpaikalta kotiin etsimään jotain viisi vuotta myöhässä kirjoitettua raapustusta jossa yksilöiden erittely on henkimaailman hommia, ja kotona minulla on muutekin tekemistä kuten esimerkiksi linturetkeilyä.) Esimerkiksi havainnoista suurikin osa voi koskea samoja yksilöitä ja niistä tehtyjä päivityksiä. Lisäksi ilmoitettu clarina pyritään useimmiten ottamaan koppiin jostain toisesta havainnointipisteestä ja sille saadaan siten laji. Lisäksi kun joku ilmoittaa jonkun kotkan jonain lajina käy selvästi niin että kaikki muutkin ilmoittavat sen samana lajina, ehkä havaituista tuntomerkeistä huolimatta. Parhaimmissa tapauksissa onnistutaan luomaan kahden linnun teoria. Ehkä se clarina tippuu alas puuhun lepäämään ja ajaa samassa metsikössä olleen halin, hihan, nipan, pandarin tai nisarin lentoon. Soppa on keitetty ja maustetaan vielä lopuksi jonkun tulikivenkatkuisilla yöllisillä valitusviesteillä Bongariverkkoon.